Vuonna 1992 Zoe Leonard kirjoitti runon I want a President (Haluan presidentin) ilmaistakseen toiveensa moninaisuudesta vaaleilla valittujen edustajien joukossa, unelmansa siitä, että olisi enemmän poliitikkoja, jotka ovat kokeneet kriisejä, vastarintaa ja joilla on vähemmistökokemuksia - toisin kuin useimmilla poliittisen järjestelmän edustajilla.

Liv Nimand Duvå viittaa samaan asiaan Tanskan nykyisessä kontekstissa julkaisemallaan teoksella I Want a Prime Minister.