Erich Fromm jatkaa tässä kirjassaan linjaa, joka on ollut ratkaiseva hänen kirjoituksissaan: ajallisen ja sosiaalisen vaikutus Freudin psykoanalyyttiseen teoriaan ja sen erottaminen toisistaan, jotta päästään siihen osaan Freudin teoksesta, jolla on pysyvää arvoa.

Aiemmassa kirjassaan Freudin tehtävä hän kuvailee Sigmund Freudin henkilökohtaista kiinnittymistä ja riippuvuutta sosiaalisesta ja kulttuurisesta ympäristöstään; tässä kirjassa kyse on hänen työstään.

Freud laajensi totuuden käsitettä valtavasti löytämällä tukahduttamisen ja alitajunnan merkityksen. Freudin löydön suuruus on siinä, että hän loi menetelmän, jolla totuus voidaan löytää yli sen, mitä yksilö pitää totuutena.

Tämän näkemyksen pohjalta se tarkastelee eräitä Freudin tunnetuimpia ajatuksia tiedostamattomasta, Oidipuskompleksista, narsismista, lapsuuden merkityksestä ja ajoista, ja lopuksi se vastaa provokatiiviseen kysymykseen: miksi psykoanalyysi muuttui radikaalista teoriasta sopeutumisteoriaksi?

Kirja julkaistiin ensimmäisen kerran tanskaksi vuonna 1980, ja nyt se on julkaistu uudelleen Hans Reitzels Forlagin Klassikere-sarjassa.