Eräänä päivänä näyttelijä Rosalinde Mynsterin isä Søren Spanning saa vakavan aivohalvauksen ja herää kuukauden koomassa oltuaan kehon vasemman puolen halvaantuneena.

Hitaasti tyttärensä tajuaa, että hänen isänsä ja perheensä ovat muuttuneet lopullisesti, ja alkaa muistella menneitä ja lapsuutta, joka oli täynnä huumoria, yksinäisyyttä ja teatterin taikaa.

Rosalinde Mynster piirtää teoksessa Isäni ääni koskettavan ja rehellisen kuvan isästä sekä lapsen että nuoren naisen silmin, joka yrittää löytää jalansijaa aikuisuudessa ja joutuu jatkuvasti sairaalamaailmaan ja vanhempansa ennenaikaisen menettämisen aiheuttamaan suruun.