Suuren mittakaavan pääteema on elämän viimeisen kolmanneksen kynnyksellä seisominen, itse vanheneminen, mikä synnyttää joukon symbolikuvauksia muistista ja tulevaisuudesta sekä eksistentiaalisia pohdintoja alkuperästä, lapsuudesta, nuoruudesta, perheestä ja matkoista, mutta ilman että tätä nähtäisiin loppuna, pikemminkin hedelmällisenä ohjenuorana elämässä eteenpäin - kohti väistämätöntä.
Runot ovat samalla aikakausien kudelmia viittauksineen kansainväliseen taiteeseen, kulttuuriin ja historiaan, samoin kuin joukko fantasioita nostaa runokokoelman yli karun realismin.