Opettajan ammatin historia ja ajankohtaisuus | Jens Erik Kristensen, Søs Bayer et al. | Kieli: Tanska

Laitoksissa oleskelusta on tullut tanskalaislapsille ehto. Yli 95 prosenttia meistä viettää lapsuutensa ennen kouluun menoa päiväkodeissa, päiväkodeissa, ikäryhmittäisissä laitoksissa tai päiväkodeissa. Mistä tämä perheen, lastenhoidon ja koulun välinen asetelma on saanut alkunsa, miksi se on syntynyt ja miten se on kehittynyt?


Tämän kirjan myötä pedagoginen ammatti saa uutta pontta Tanskan historiassa. Sen kehityksen osoitetaan kietoutuvan laajempaan historiaan, joka käsittelee lasten ja perheiden, köyhyyden ja luokkataistelun, sukupuoliroolien ja naisten taistelun, väestöpolitiikan, terveys- ja sosiaalipolitiikan, perhepolitiikan ja lapsipolitiikan - lyhyesti sanottuna valtion suhdetta väestön lapsiin - muuttuvia näkemyksiä


Niteessä 1 seurataan päiväkodin ja pedagogiikan historian pitkiä linjoja 1820-luvun ensimmäisistä lastenkodeista ja ensimmäisistä päiväkodeista vuodelta 1871, varhaisimpien kasvatusaloitteiden kautta vuoden 1900 tienoilla, vuoden 2007 päivähoitolakiin ja viimeisimpään opettajankoulutuksen uudistukseen vuonna 2014.


Nykyaikainen läpimurto merkitsee useita repeämiä lastentarhanopetuksen historiassa. Ensin poistui vanha askeettien tavoite "avata lasten sydämet hurskaudelle ja jumalisuudelle". Sisään tuli Fröbelin pedagogiikka, joka Tanskassa liitettiin pian ajan uusiin tieteellisiin lapsi- ja kehityspsykologisiin ihanteisiin. Sittemmin kasvatusideat, teoriat ja ideologiat ovat törmänneet toisiinsa. Tämän teoksen keskiössä on kiista lastentarhanopettajan ammatin tiedon perusteista. Historian halki käsitellään neljää rajattua ajanjaksoa vuodesta 1870 nykypäivään.


Seuraamme hallitsevia toimijoita ja heidän ajatuksiaan Fröbelin ajattelun modernisoinnissa ja irtautumisessa siitä, kun Montessorin kehityspedagogiikka sai jalansijaa 1920-luvun Tanskassa. Näemme kamppailun 1960-luvun kasvupedagogiikan ja 1970-luvulla sosiaalistumisen teeman keskiöön nostaneiden uusien ja jäsennellympien lapsipedagogiikan muotojen välillä. Lopuksi saamme katsauksen oppimiseen ja kompetenssien kehittämiseen keskittyvään näkemykseen, joka on leimannut näkemystä lapsista ja lapsuudesta 1990-luvun puolivälistä lähtien.